Informaatiosota Syyrian ongelman ympärillä on nyt kiihkeimmillään. Seurattavaa riittää joka päivä. Yhdysvallat valmistautuu tekemään rangaistusiskun kemiallisten aseiden käytön vuoksi ja muut ovat asian puolesta tai vastaan sen minkä ehtivät. Presidentti Hussein Obama otti asiassa taktisen aikalisän viime lauantaisessa (31.8.) puheessaan alistaen päätöksen ja hieman vastuutakin kongressilleen. Taisi olla aika etevä veto mustalta mieheltä. Aiempi presidentti George Bush tyhmempi olisi jo risteilyohjuksin Damaskosta kutittanut.
Eilen tiistaina (3.9.) Venäjä ehätti ensimmäiseksi julkistamaan, että Välimerellä on ammuttu kaksi ohjusta. Huomaa, että ensimmäisenä tiedon julkisti Venäjä. Miksi ja miten? Kesti jokusen tovin, ennen kuin tapahtumasta tuli tietoa muilta tahoilta – lopulta ”syylliseksi ”paljastui Israel, joka halusi testata ”ohjuspuolustustaan”.
Ensitiedote ohjusliikkeistä, tarkennetaan hetken kuluttua
Israel tosiaan halusi testata toimintakykyään varustautuessaan mahdolliseen selkkaukseen Lähi-idässä. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä, sillä Israel harjoittelee näitä lähes päivittäin. Huomio kiintyi tässä asiassa siihen, että harjoitusalue oli Välimerellä, jossa tällä hetkellä riittää kiinnostuneita katselijoita. Niin Yhdysvalloilla, Britannialla, Venäjällä, Syyrialla ja Turkilla killuu Välimerellä aluksia vieri vieressä antennit pystyssä. Kysymys kenties kuuluukin, että testasiko Länsivallat sitä, että onko Venäjällä tai muilla kyky havaita ja raportoida mitä alueella tapahtuu. Jos testasi, niin Venäjä teki ensi-iskun kyseisessä informaatiotaistelussa. He näyttivät, että kykyä löytyy.
Politiikan kemiaa
Toinen mielenkiintoinen seikka on kemiallisten aseiden käytön todisteet. Yhdysvalloilla todisteita kuulemma on, mutta muu maailma odottaa YK:n tarkastajien tuloksia. Varmasti oli Yhdysvalloille pettymys, että Britannia ei nyt suoralta kädeltä lähtenyt aseveljensä kanssa yhteiseen rintamaan Syyriaa vastaan, kun pääministeri David Cameron jäi alahuoneessa ajatuksensa kanssa yksin. Vuorokausi tuon jälkeen USA:n ulkoministeri John Kerry tylytti brittejä, että ”Ranska – tuo vanhin liittolaisemme sentään olisi halukas tekemään asian hyväksi jotain”. Britit eivät uskaltaneet nyt lähteä soitellen sotaan, sillä mielissä on edelleen Irakin sodan perusteeksi tekaistut todisteet. Ymmärrettävää.
Presidentti Obaman ottama aikalisä tuli varmasti tarpeeseen. Yhdysvallat eivät millään haluaisi taas marssia ja sitoutua Lähi-idän suohon vuosiksi eteenpäin. Yhdysvaltojen intressit ovat Tyynellämerellä, jossa padotaan Kiinan vaikutusvaltaa ja etupiirin laajenemista. Kahden rintaman sotaan USA:lla ei ole edes varaa. Sotamuistot ja uupumus Afganistanista sekä Irakista painavat repussa. Kannattaa myös muistaa, että Yhdysvallat tekee ulkopolitiikkaa sisäpolitiikkansa ehdoilla.
Pitäisikö vaiko eikö
Kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Syyrian kanssa ollaan nyt myöhässä. Niin ollaan. Asiaan olisi pitänyt puuttua jo puolitoista kaksi vuotta sitten. Niin olisi.
Kenelläkään vaan ei ollut halua eikä kykyä puuttua tilanteeseen.
Nytkö on oikea hetki puuttua, koska kemialliset aseet ovat tappaneet noin 1 000 ihmistä (aina lisättävä ”naisia ja lapsia”). Kahden ja puolen vuoden aikana Syyriassa on kuollut lähteistä riippuen satatuhatta ihmistä (mukaan lukien naisia ja lapsia) luoteihin. Noin kaksi miljoonaa syyrialaista on evakkoina tai pakolaisina vieraissa maissa.
Sisällissodat ovat aina vaikeita. Ne päättyvät vasta kun konfliktin osapuolet ovat väsyneet taistelemaan tai rahat loppuu. Toistaiseksi varojen puute ei vaivaa, sillä Länsi ja Venäjä-Kiina-Iran sekä jotkut alueen öljymaat pitävät vielä huolta, että rahoitusta ja aseita riittää.
Barack Obama, David Cameron, informaatiosota, John Kerry, ohjus, propaganda, puolustus, Ranska, Syyria, USA, Venäjä
Merkinnät RSS-syötteenä