Linja-autobussineksen markkinahäiriköksikin nimetty markkinointiyhteenliittymä Onnibus on ottanut sosiaalisen median mahdollisuudet omakseen. Somen lisäksi Onnibus toimii sukkelasti ja ketterästi viestinnän ja median kanssa tavalla, jota ei bussiliikenteessä tai joukkoliikenteessä ylipäätäänkään olla ennen nähty.
Kirjoitin reilu vuosi sitten muutamaan alan lehteen kolumnin ”Bussiyritysten viestinnässä paljon parannettavaa”. Sain siitä paljon palautetta, joka pääosin oli positiivista. Ilmeisesti Onnibus on siitä ottanut oppia, sillä julkisuutta ja myönteistä sellaista saadaan aikaan vain olemalla itse aktiivinen.
Kolumnissa annoin ilmaisen vinkin, että sosiaalisen median suomia mahdollisuuksia pitäisi hyödyntää paremmin. Pienenä ja ketteränä toimijana Onnibus on ottanut somen omakseen. Liikennetiedotteet ja tarjouskampanjat leviävät somessa kuin juhannusaattona irtipäässyt kulovalkea. Mikä vielä parempaa, niin Onnibus keskustelee ”omiensa” kanssa lähes reaaliaikaisesti vastaten eri kysymyksiin ja asiakkaan toiveita kuunnellen. Edelleen ihmetyttää miksi suurella rahalla pyörivä ja isopalkkaisilla toimihenkilöillä varustettu Linja-autoliiton ja/tai Matkahuollon väki ei siihen pysty. Heti korjaan itseäni lisäten, että arvostan HSL:n tapaa toimia somessa nimenomaan poikkeusinfojen tiedotuksessa.
Enää ei riitä, että miinoittaa itärajan. Nyt pitää miettiä miten tehdään ennakoivia täsmäiskuja sinne, missä se eniten tuntuu. Mediataistelussa tärkeintä on voittaa ”hearts and minds”. Kansainvälisessä sotataidossa käytetään termiä ”psycholocigal operations”. Ne vaikuttavat myös poliittisiin päättäjiin ja virkamiehiin. Kabinettipolitiikka ja liikennöitsijöiden poliitikoille kirjoittamat mielipiteet ja lausunnot päätyvät väistämättä umpiperään. Takaisin ei pääse kuin pakilla ja kaikki tiedämme, että siinä suunnassa ei huippunopeuksiin ylletä.
Maailma muuttuu eskoseni ja marttiseni – jos Aleksis Kiveä lainatakseni voisin sanoa.
Some on vaikea laji, jossa maailmanmestariksi tai edes s(u)omemestariksi ei ylletä ilman hyvää joukkuehenkeä ja taidokkaita yksilöitä. Tarvitaan myös yleisöä, joka kerta toisensa jälkeen pitää hankkia uudelleen – ihan niinkuin joukkoliikenteessäkin pitää.