Raskaan kaluston kuljettajat ovat noin 10 vuoden ajan käyneet ja tottuneet osallistumaan CAP- eli direktiivin mukaisiin koulutuspäiviin. Mistään uudesta asiasta ei siis enää ole kyse.
Koulutuksien tavoite on kehittää jo ennestään ammattilaisten osaamista entisestään. Sille on nähty ja nähdään edelleen olevan kova tarve. Yksi taustasyy koulutuksille ja vaatimuksille on ay-liikkeenkin peräämä tarve kitkeä pois harmaata taloutta.
Pakkopullaa
Aina kuuluu kuljettajien suista soraääniä siitä, että moiset koulupäivät ovat hömpötyksiä, rahastusta ja pakkopullaa. On soraäänissä totuudenkin siemen.
Tuhansia vuosia ajaneet rekkapenat ja bussieskot eivät lisäoppia tarvitse? On peruutettu enemmän kuin kukaan untuvikko ajanut eteenpäin.
Kyse on koulutuksien sisällöstä
Ymmärrän hyvin vanhan kaartin turhautumisen. Käydään opintiellä vain Trafi-merkinnän takia. Siksi haluan kohdistaa kritiikkini koulutuksen tarjoajan ja vielä enemmän sen ostajan suuntaan. Ei turhan päiväisestä koulutuksesta pidä maksaa, vaikka se olisi parikymppiä pär osallistuja halvempaa. Ostajan pitää vaatia koulutussisältöä ja vielä niin että se olisi firman/osallistujien tarpeisiin räätälöityä. Sitä on tarjolla. Jos vaan on halua se löytää.
Jos nämä (ostajan, kouluttajan ja osallistujan) odotukset ja tarpeet kohtaavat, niin silloin näistä koulutuspäivistä saadaan irti se mitä mitä halutaankin. Muuten se on rahan heittämistä nuotioon.
Maailma on tietoa täynnä
Ideaalikoulutuspäivä sisältäisi uutta tietoa esimerkiksi tekniikasta ja sitä myötä kaluston oikeasta käytöstä. Se pitäisi sisällään myös firman sisäisen informaation jakamisen mahdollisuuden – tieto ei aina jalkaudu ilmoitustaulujen lappujen kautta. Yrityksen sisäisen informaation pitää kulkea kaksisuuntaisesti, CAP-päivät antaisivat siihen mahdollisuuden.
Koulutuspäivät ovat täällä jäädäkseen mutta ryhtykäämme rintamaan vaatimaan parempia koulutuksia.
Merkinnät RSS-syötteenä